lauantai 15. kesäkuuta 2013

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti 2013 Tammi (Das Lächeln der Frauen 2010) 291 s. suom. Veera Kaski
lainattu kirjastosta

Tammen kirjakatalogia tutkiessani eräs kiinnostusta herättänyt kirja oli Nicolas Barreaun Rakkausromaanin resepti. Kirja ilmestyi huhtikuussa, mutta sain viihteellisen rakkausromaanin kirjastosta kesän kynnyksellä. Tällä viikolla alkoi tuntua siltä, että voisi olla sopiva hetki lukea jotakin kevyempää, ja Rakkausromaanin resepti vaikutti sopivan hyvin siihen mielentilaan.

Kyllä minäkin luen, periaatteessa. Mutta useimmiten tulee aina jotain muuta väliin. Ja jos saan vapaasti valita, menen kuitenkin mieluummin pitkälle kävelylle tai leivon aprikoosipiiraan, ja ihana tuoksu, joka jauhojen, voin, vaniljan, kananmunien, hedelmien ja kerman seoksesta asunnossa leijailee, ruokkii mielikuvitustani parhaiten ja saa minut unelmoimaan.
Luultavasti syyllinen on keittokauhan ja kahden ruusun koristama metallikilpi, joka yhä riippuu Le Temps de Cerisesin keittiössä.
Kun koulussa opin lukemaan, ja kirjain toisensa jälkeen alkoi liittyä osaksi suurta, merkityksellistä kokonaisuutta, seisoin tummansinisessä koulupuvussani sen edessä ja tihrustin siinä lukevia sanoja: "Vakavasti ottaen vain yhden lajin kirjat ovat puhtaasti lisänneet onnellisuutta tässä maailmassa: keittokirjat."
Ajatus oli lainattu eräältä Joseph Conradilta, ja muistan vielä, että pitkään aivan itsestään selvästi oletin hänen olleen tunnettu saksalainen kokki. Sitä ällistyneempi olin, kun myöhemmin sattumalta törmäsin hänen romaaniinsa Pimeyden sydän, jonka sitten vanhan ystävyyden nimissä jopa ostin, mutten kuitenkaan lukenut. 

Kolmikymppinen Aurélie joutuu tylysti jätetyksi, kun hänen entinen miesystävänsä kertoo kirjoitetussa viestissä löytäneensä uuden rakkauden kohteen. Aurélie on surun murtama, kunnes hän eksyy sattumalta kirjakauppaan, vaikka ei edes pidä kirjojen lukemisesta. Siellä hänen käteensä osuu brittiläisen kirjailijan romaani, jonka päähenkilö muistuttaa epäilyttävän paljon Aurélieta. Voiko tämä olla vain sattumaa? Aurélie päättää kirjoittaa hänen elämänsä mullistaneen kirjan luoneelle Robert Millerille ihailijakirjeen, ja näin hän tutustuu kustannustoimittaja Andréhen, jolla vaikuttaa olevan kaksi eri persoonaa. Välillä André on uskomattoman tyly ja välillä ylitsevuotavan ystävällinen. Onko Andrélla jokin syy vastustaa sitä, että Aurélie haluaa ottaa yhteyttä Robert Milleriin?

Mitään kovin huikaisevia yllätyksiä kirja ei tarjoa, mutta eipä se taida olla tällaisen kirjallisuuden tarkoituskaan. Jo varhain lukija arvaa loppuratkaisun, koska eihän tämä oikein muuten voi päättyä, mutta aina välillä ennalta-arvattavuus on ihanan turvallista. Onneksi luin kirjan juuri sopivassa mielentilassa, sillä jos olisin kaivannut haastavampaa lukemista, olisin joutunut pettymään.

Kirjan nautinnollisinta antia olivat sivuilla esiintyneet intertekstuaaliset viittaukset esim. Siilin eleganssiin. Myös kirjailijoiden nimiä esiintyi Rakkausromaanin reseptissä runsaasti, ja ne saivat tällaisen kirjojen rakastajan kehräämään tyytyväisenä.

En oikein osaa päättää, onko viittaaminen tuleviin tapahtumiin hyvä tehokeino vai ei. Jos viittaukset olisi jätetty pois Rakkausromaanin reseptistä, en niitä olisi ainakaan osannut kaivata. Minua jopa ärsytti se, miten kliseistä on, että peili särkyy ja sitten seuraa onnettomuuksia. Eihän se peili nyt tietenkään voi tippua seinältä ihan muuten vain, vaan sen täytyy olla ennakkoa siitä, mitä tuleman pitää. Tuo on niin raivostuttavan kulunutta, että minä en ainakaan yhtään tykkää.

Innokkaille ruoanlaittajille kirjassa on sekin puoli, että ruoka on Rakkausromaanin reseptissä tärkeässä osassa niin kuin jo romaanin nimestäkin voi arvata. Lopussa on jopa menu d'amour, johon kuuluva jälkiruoka vaikutti niin hyvältä, että voisin sitä itsekin kokeilla. Harmi vain, että unohdin ottaa reseptin muistiin ennen kirjan palautumista kirjastoon. Ehkä lainaan kirjan joskus uudestaan ihan vain siksi, että haluan kirjoittaa jälkiruokareseptin muistiin.

Jotenkin luulin takakannen perusteella, että Rakkausromaanin resepti muistuttaisi Stranger Than Fiction -elokuvaa, josta pidän suuresti. Huomasin melko pian olleeni täysin väärässä, ja tähän olin kieltämättä hieman pettynyt. Yksi syistä, miksi kirjan halusin lukea, oli se, että ajattelin kirjan erottuvan selvästi muista rakkausromaaneista. No eipä erottunut, mutta ainakin Ranska tapahtumapaikkana on minulle mieluinen. Kirja on kepeää ja melko viihdyttävää luettavaa, mutta mitään lähtemätöntä muistijälkeä Rakkausromaanin resepti ei ainakaan minulle jättänyt. Yksi lukukerta riitti hyvin. Kesäpäivien viihdykkeeksi kirja on kuitenkin oivallinen.

Goodreadsista luin, että Nicolas Barreaun on epäilty olevan salanimi, jolla saksalainen kirjailija Daniela Thiele on kirjoittanut kirjoja. Tämä herätti mielenkiintoni, mutta en nyt ihan varma ole ahkeran googlettelun jälkeenkään, miten asia on. Italiankielinen Wikipedia-sivu esittää totuutena, että Nicolas Barreau on vain kuvitteellinen kirjailija. Wikipedia ei vain aina ole luotettavinta tietoa, joten pieni epäilys vielä jäi, onko kirjailijaa nimeltä Nicolas Barreau olemassa. Kirjassa copyrightin kohdalla lukee Thiele Verlag. Eikö siinä kohdassa yleensä lue kirjailijan nimi? Kirjan on siis saattanut kirjoittaa nainenkin, vaikka kansiliepeessä on kirjailijan kuva ja hieman elämänvaiheita. On tämä mahdollisuus melko mielenkiintoinen, ja varsinkin kirjan lukeneet ymmärtävät miksi.
  
Rakkausromaanin reseptiin ovat tutustuneet myös Mai Laakso, Marissa Mehr ja saksaksi Tessa

18 kommenttia:

  1. Olen kuullut tästä kirjasta, mutta minua pelottaa jo pelkkä kirjan nimi: kaksi kammotusta yhdessä nimessä (nimittäin ruokaan liittyvä termi ja se rakkaus, heh). Mutta tulipahan nyt selväksi, mistä tämä kirja kertoo. Periaatteessa idea on mielenkiintoinen, koska liittyy kirjamaailmaan, mutta mutta... Noin muuten luulen, ettei ole ihan mun juttu näin kauniisti sanottuna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tällainen sopiva välipalahöttö. Ei paljon pureskeltavaa, mutta ihan miellyttävä jälkimaku jäi jäljelle. :) Jossakin muussa mielentilassa olisin voinut ärsyyntyä tuohon ennalta-arvattavuuteen, mutta joskus sitä haluaa lukea muutakin kuin ah niin vakavaa kirjallisuutta. Melko vakavia kirjoja taidan enimmäkseen lukea, mutta välillä tarvitsen myös pienoista kevennystä. Joo, eipä tätä kannata yrittää lukea, jos jo etukäteen tuntuu siltä, että Rakkausromaanin resepti ei olisi sinun juttusi.

      Poista
  2. Kirja kuulostaa mukavalta tälläiseksi vähän kevyemmäksi lukemistoksi. Olenkin miettinyt, että minunkin pitäisi joskus lukea jotakin hieman kevyttä aikuisten kirjallisuutta. Yleensä minun tulee luettua vain jotakin vakavaa ja arvostettua tai sitten lasten kirjallisuutta... :) Tuo kansi on aika ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kevyempää lukemista kaipaa, kirja on ihan kelpo vaihtoehto. :) Minulle ainakin sopi mainiosti kepeämmän luettavan haluun. Kansi on kaunis, mutta eräässä toisessa blogissa sitä oli arvosteltu, koska kirja kuitenkin sijoittuu talveen. Tuskin Ranskassakaan on noin kesäistä joulun aikoihin. :) Tai no mistä minä tiedän, kun en siellä ole ikinä vieraillut.

      Poista
  3. Tämänhän voisi melkein lisätä tbr-listaan. Tulee enimmäkseen luettua niin painavaa asiaa. Kiitti vinkistä! (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nopealukuinen ja kepeä kirja, joten jos yleensä lukee raskaampaa kirjallisuutta, Rakkausromaanin resepti on ihan hyvä kevennys. :) Olepa hyvä.

      Poista
  4. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit pitää kirjasta enemmän kuin minä, mutta toisaalta kaipasin juuri kevyttä ja viihdyttävää lukemista, joten nuo odotukset kirja kyllä täytti. :)

      Poista
  5. Tää kirja tuli mulle kirjakerhon kuukauden kirjana jo jonkin aika sitten, mutta en ole oikein osannut siihen tarttua. Mutta taidankin nauttia tämän sopivaksi välipalaksi muuten niin dekkaripainotteiseen kesään ja syksyyn. Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välipalaksi tämä kirja sopiikin mainiosti. Sellaisena minäkin tämän luin. :)

      Poista
  6. Kirjaa mielenkiintoisempi tuntuu olevan kirjailijan henkilöllisyyden mysteeri. :-)

    Haasteita en kaipaa aina, mutta en myöskään höttöistä tiiliskiveä. Jätän siis väliin. Kiitos arviostasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo kirjailijamysteeri taitaa pidemmäksi aikaa jäädä mieleen kuin varsinainen kirja. :)

      Poista
  7. Voi, mä jo haaveilin kulkevani pariisilaisissa kirjakaupoissa etsien kirjailija Nicolas Barreauta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tuo kirjailijan henkilöllisyys ihan varma juttu kai ole. Pariisilaisissa kirjakaupoissa kiertely taitaisi kyllä olla mielenkiintoinen kokemus ihan ilman tämän kirjailijankaan etsimistä. :)

      Poista
  8. Hei!

    En malta olla kertomatta paria pientä viehättävää yksityiskohtaa tuohon kirjailijan mysteeriin liittyen. Kirja on siis suomennettu saksasta (allekirjoittaneen kätösin) ja se on alunperin saksankielinen, mutta silti saksalaisen teoksen nimiösivulla lukee: ranskan kielestä kääntänyt Sophie Scherrer. Lisäksi tarinassa esiintyvä kirja ja itse kirja ovat alkuteoksessa samannimiset. Nämä seikat nyt eivät välittyneet suomennokseen, mikä on sinänsä harmi... Alkuteoksen kohdalla on siis vielä vahvempi illuusio siitä, että tapahtumat toistuvat. Tai miten sen nyt sanoisi.

    Veera Kaski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos kommentistasi ja kertomistasi selvennyksistä. Tuo kirjailijan mysteeri jäi mietityttämään ja aika hauskaa, että alkuperäiskielisessä teoksessa tuo todellisuuden ja kirjan tapahtumien (mahdollinen) yhteys tuodaan vielä selvemmin esille.

      Poista
  9. Tuosta kirjailijan mysteeristä, uskoisin että tämä FB-profiili on oikea,
    https://de-de.facebook.com/Autor.Nicolas.Barreau

    VastaaPoista
  10. Itse kiinnostuin ihan hirveästi kirjasta, kun törmäsin vahingossa arvosteluun. Vaikuttaa mielenkiintoiselta lukukokemuskelta ja vähän erilaiselta kun nämä mitä yleensä luen (TMI/TID, Langennut enkeli, Nälkäpeli...) Ei kun kirjastoon!:)

    VastaaPoista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!